Huhtikuun sää on ollut ajankohtaan nähden viileä ja lunta on satanut paljon aivan huhtikuun viimeisille viikoille asti. Pellot ovat märkiä ja viljelijät odottavat säiden lämpenemistä, jotta pellot alkaisivat kuivua. Kylvöjen aloitus myöhästyy päivä päivältä johtuen viileydestä ja epävakaisesta säästä. Paniikkia kylvöjen myöhästymisestä ei vielä ole, mutta toiveissa on, että kylvöt saataisiin tehokkaasti tehtyä toukokuun aikana.

Jos sää tällä viikolla pysyy poutaisena ja lämpimänä, ensimmäiset kevätkylvöt alkanevat eteläisessä Suomessa tämän viikon lopussa tai ensi viikon alussa ja vauhtiin päästäisiin äitienpäivän tienoilla. Pohjois-Suomessa lunta on vielä paljon, joten siellä kylvökeleihin on vielä matkaa.

Peltotöitä on käynnistelty syysviljojen ja nurmien lannoituksilla, mutta suuressa mittakaavassa kevättyöt ovat vasta alussa.

Ensimmäiset herneet on kylvetty Länsi- ja Etelä-Suomessa pari viikkoa sitten, ja niitä on jouduttu suojaamaan muovilla ja kahdella kerroksella harsoja kylmää vastaan.

Varhaisperunaa istutettiin jo pääsiäisen aikaan Varsinais-Suomen saaristoalueella ja toiveissa oli saada koulujen päättäjäisiin ensimmäisiä uusia perunoita. Kylmä sää on kuitenkin hidastanut kehitystä, joten tarjonta jää todennäköisesti vähäiseksi. Avomaan tuotanto on kärsinyt kylmistä keleistä ja satokausi tulee olemaan viikosta kahteen myöhässä.

Varhaisvihannesten satokausi myöhästyy

Kausihuoneisiin on istutettu perunaa ja sipulia Länsi-Suomessa. Varhaisvihanneksia on istutettu ainoastaan hyvin pieniä määriä harsojen alle avomaalle.

Kylmän sään lisäksi kevättöitä hidastaa viime syksynä kyntämättä jääneet peltoalat. Nyt kun sää näyttäisi lämpenevän, on odotettavissa, että varhaisvihannesten, kuten herneen, kaalin, porkkanan, sipulin ja salaatin sekä istuttaminen että kylväminen pääsevät vauhtiin vapun tienoilla. Tästä voi olla seurauksena, että varhaisvihannesmarkkinat voivat jonkun verran ruuhkautua keväällä. Myöhemmin kasvukaudella korjattavien vihannesten istutukset jatkuvat vielä useita viikkoja.

Tällä hetkellä näyttää, että kotimainen varhaisvihannessato tulee olemaan 1–2 viikkoa myöhässä.

Kasvihuoneisiin istutettiin Länsi-Suomessa ensimmäiset mansikat jo helmikuun puolessavälissä, ja ne ovat nyt raakilevaiheessa. Mansikan istutukset kasvutunneleihin ovat käynnissä koko maassa normaalissa aikataulussa.

Kasvihuonevihannesten eli erilaisten tomaattien, paprikoiden ja kurkkujen satokausi on käynnissä ja toukokuussa satomäärät lisääntyvät huomattavasti. Pilvinen huhtikuu on toki jarruttanut kasvua myös kasvihuoneissa.

Syysviljojen talvehtiminen pääosin onnistunut

Syysviljat olivat pitkään paksun lumipeitteen alla, joka suojasi kasveja kovilta pakkasilta. Tästä huolimatta talvituhoja on tavattu erityisesti yleensä hyvin talvehtivalla rukiilla Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueella, jossa rukiista yli kolmannes ei näytä tällä hetkellä hyvältä. Muualla Suomessa tilanne näyttää paremmalta, tosin suuressa osaa maata lumi ei ole vielä sulanut.

Syysvehnän talvehtiminen on onnistunut paremmin, noin 10–20 prosentilla syysvehnistä on havaittu talvituhoja.

Kuminat ovat talvehtineet hyvin ja talvituhoja on havaittu vain vähän.

Syysöljykasveilla talvituhoja on havaittu harvinaisen vähän, noin 20–30 prosentilla syysöljykasveista. Aivan eteläisimmässä Suomessa syysöljykasvit ovat kuitenkin talvehtineet todella huonosti ja suurin osa näyttää tuhoutuneen talven ja alkaneen kevään aikana.

Nurmet ovat selvinneet varsin hyvin talvesta.

Kauran, luonnonhoitopeltojen ja maanparannuskasvien alat kasvussa

Viljelyaloissa on nähtävissä yllättävän vähän muutoksia edelliseen vuoteen, vaikka tuottajahinnat ovat laskeneet vuoden takaisesta selvästi.

Viljelysuunnitelmissa kaura näyttää nostavan suosioitaan edellisestä vuodesta. Lisäksi sokerijuurikkaan ala on nousemassa, kuten myös kuminan ala. Näiden kasvien viljelyinnokkutta on todennäköisesti lisännyt niiden nousussa oleva tuottajahinta.

Tuotantopanosten kustannusten nousu ja tuottajahintojen lasku lisäävät luonnonhoitopeltojen ja maanparannuskasvien osuutta edellisestä vuodesta. Ainakin tilan heikoimpia lohkoja laitetaan luonnonhoitopelloiksi ja maanparannukseen ja keskitetään tuotantopanokset tilan parhaille pelloille. Monesta näkökulmasta tämä onkin järkevää, sillä heikoilla lohkoilla viljelyn riskit kasvavat, koska hyvän sadon tuottaminen on epävarmaa.

Lähde: Pro Agria (Koko uutinen täällä.)